{"id":168,"date":"2022-07-28T11:40:43","date_gmt":"2022-07-28T08:40:43","guid":{"rendered":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/etelaespoo\/?page_id=168"},"modified":"2026-05-18T20:34:04","modified_gmt":"2026-05-18T17:34:04","slug":"tietotekniikan-tuki","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/tietotekniikan-tuki\/","title":{"rendered":"Runoja ja tarinoita"},"content":{"rendered":"
\n
\n

T\u00e4ll\u00e4 sivustolla julkaisemme j\u00e4sentemme runoja ja kirjoituksia.<\/h2>\n

(1)\u00a0 Raimo Pasasen runo (1.5.2026)<\/strong><\/p>\n

Eik\u00f6s ole tosi hyv\u00e4\u00e4, makustella<\/p><\/div>\n

p\u00e4iv\u00e4\u00e4 leppe\u00e4t\u00e4, kev\u00e4istyv\u00e4\u00e4!<\/div>\n
Taivaillansa lepatteli kurkipari varhaisaamun kajossa,<\/div>\n
huikkas menness\u00e4ns\u00e4<\/div>\n
-lent\u00e4ess\u00e4 tulee vari.<\/div>\n
\n

 <\/p>\n

Vaikk\u00b4 Mantan p\u00e4\u00e4t\u00e4 paleli,<\/p>\n

v\u00e4ki ohi vaelsi.<\/p>\n

Rommihuikin teekkarit kurkkuansa valeli.<\/p>\n

Joku keksi l\u00e4ts\u00e4n laittaa<\/p>\n

kylm\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n patsaan.<\/p>\n

V\u00e4kijuoma valui ensin vatsaan,<\/p>\n

sitten virtsasuihkuin juureen pystin.<\/p>\n<\/div>\n

 <\/p>\n

Puuttumatta riemuisaankaan lystiin<\/p>\n

virkavalta silm\u00e4t ummisti,<\/p>\n

v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsasti,<\/p>\n

k\u00e4\u00e4nsi humman kulun,<\/p>\n

sivukadunrauhaan ratsasti.<\/p>\n

Lasten taskuun valkovuokot lakastuivat,<\/p>\n

l\u00e4hipuron kev\u00e4ts\u00e4rjet kutupuuhiin uivat.<\/p>\n

Kohmeloinen kalastaja h\u00e4mm\u00e4steli haavi auki,<\/p>\n

karkas\u00b4katiskasta varsin kookas hauki.<\/p>\n

 <\/p>\n

(2)\u00a0 Kalevala, Petroskoi, Aunus 1991\/Riitta M\u00e4nty\/11.1.2026<\/strong><\/p>\n<\/div>\n

Kalevala \u2013 Uhtua<\/p>\n

Tein ensimm\u00e4isen matkani Kalevalaan pakkasten ja lumihankien aikaan 1990-luvun alkuvuosina. Olin mukana Suomussalmelta l\u00e4hteneen kymmenen hengen porukassa, menimme yst\u00e4vyyskunnan vieraaksi. Naisia oli vain kaksi, Helena ja min\u00e4. Miesten porukassa oli mukana kaksi kainuulaisen sanataiteen mestaria. Toinen heist\u00e4 oli Rinteen Teukka jonka koti oli alun perin rajan toisella puolen. H\u00e4n oli siis itse asiassa karjalainen. Teukka oli entinen pankinjohtaja joka kirjoitti runoja, jopa julkaisi kirjoja. Teukka oli my\u00f6s kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustaja. Vasemmiston edustajana oli matkalla Rotti-Eero, armoton sanank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 josta kuoriutui monipuolinen kirjoittaja. H\u00e4nen n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n on esitetty Suomussalmen lis\u00e4ksi ymp\u00e4ri maata.<\/p>\n

Teukan ja Eeron sanaillessa ja vitsien lent\u00e4ess\u00e4 tulimme paikallisen liikenn\u00f6itsij\u00e4n bussilla Jyskyj\u00e4rvelle jossa meille tarjoiltiin teet\u00e4 ja lettuja. Majoittauduimme Hotelli Kalevalaan joka oli melko resuinen mutta ajoi asiansa.<\/p>\n

Helenan kanssa jaoimme huoneen. Emme saaneet olla kahden kovinkaan kauan koska matkan varrella nautittujen l\u00e4mmikkeiden innoittamana Teukka ja kunnan virkamies tulivat kyl\u00e4\u00e4n. Teukan ahdistelua jonkin aikaa siedetty\u00e4ni karkoitin h\u00e4net hell\u00e4varoin mutta tiukasti. Helena osalle tuli terapoida alkoholisoitunutta kunnan virkamiest\u00e4 joka oli retkahtanut jo matkan alussa. Helena piilotteli h\u00e4nelt\u00e4 pulloja mutta etsiv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Helena oli maatalon em\u00e4nt\u00e4 joka asui 50 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 \u00c4mm\u00e4nsaaresta. H\u00e4n n\u00e4ytteli p\u00e4\u00e4roolia kes\u00e4teatteri \u201d\u201dPunaisessa Viivassa\u201d ja ajoi viikossa 200-300 kilometri\u00e4 harrastamaan. T\u00e4t\u00e4 min\u00e4 kutsuisin jo rakkaudeksi taidetta kohtaan.<\/p>\n

Hotellin siivooja kutsui Helenan ja minut kotiinsa saunomaan. Tietysti menimme. Se olikin oikea pime\u00e4 kyly vaikkei savusauna. Meille tarjottiin ruokia jotka oli tehty hirvest\u00e4, kalasta, marjoista. Ihania herkkuja ja tietysti karpalomehun lis\u00e4ksi oli juomana vodka.<\/p>\n

Kulttuuritalossa n\u00e4imme paikallisen karjalankielisen harrastajateatterin esityksen, istuimme takit p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joillakin oli jopa karvahattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Iltaa vietettiin teatterilaisten kanssa kahvilassa joka oli auki vain meit\u00e4 varten. Hanuristi tanssitti v\u00e4ke\u00e4. Minulla oli tanssiparina tukeva em\u00e4nt\u00e4 joka tokaisi kerrottuani karjalaisista juuristani ett\u00e4 \u201djohan sen naamasta n\u00e4kkee et sie oot karjalainen\u201d.<\/p>\n

Meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 seuraavana aamuna kotimatkalle mutta bussinkuljettaja oli kulkenut omia teit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ollut k\u00e4ytt\u00e4nyt autoa p\u00e4ivitt\u00e4in. Pakkasta oli 30 astetta. Kun h\u00e4n yritti startata autoa, avain katkesi lukkoon. Siin\u00e4 vier\u00e4hti aikaa kunnes auto saatiin l\u00e4mmitetyksi ja matka kohti rajaa alkoi.<\/p>\n

Rajalla tuli uusi odotus, kuljettaja oli yritt\u00e4nyt salakuljettaa karhunlihaa ja siit\u00e4 ei ollut el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin lausuntoa. Sit\u00e4 odoteltiin Petroskoista. Odottelimme parisen tuntia ja lopulta lupa tuli ja Suomussalmi h\u00e4\u00e4m\u00f6tti. Tie kohti Ven\u00e4j\u00e4n Karjalaa oli aukaistu ja mukavaa oli<\/p>\n

ollut. Sovimme my\u00f6s, ett\u00e4 tulen pit\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n harjoituksia paikalliselle harrastaja-teatterilaisille.<\/p>\n

Niinp\u00e4 l\u00e4hdin seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 tytt\u00e4reni kanssa omalla ladukalla kohti Karjalaa. Rajalla, kun olin saanut ajoluvan, kiihdytin niin v\u00e4kev\u00e4sti ett\u00e4 ajoin rajapuomin pahki. Olin juuri n\u00e4ytt\u00e4nyt Leenalle miten rajasotilaat hymyiliv\u00e4t meille iloisesti kun samassa auto r\u00e4s\u00e4hti puomiin, lasinpyyhin lensi tiehens\u00e4 ja ikkuna tuli t\u00e4yteen s\u00e4r\u00f6j\u00e4 pysyen kuitenkin kasassa. Peruutin ja koukkasin puomin ohi ja jatkoin matkaa. Kolmen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 oli vastassa Kalevalan vastaanottajat. Ryhm\u00e4n mies vaihtoi lasinpyyhkij\u00f6iden paikkaa ja menoksi. Vastaanottajat n\u00e4yttiv\u00e4t melkoisen kauhistuneilta. Hyvin me selvittiin Karjalan hiekkaisilla ja ojattomilla teill\u00e4 Kalevalaan asti.<\/p>\n

Ladukka pys\u00e4htyi kerrostalon pihalle, sellainen tyypillinen \u201dhrustsovilainen\u201d 50-60-luvun kerrostalo joita Ven\u00e4j\u00e4nmaa t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4. Me asuimme Ritva ja Viktor Melentjevin kodissa. Siell\u00e4 asui my\u00f6s heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 Aino, vaalea Karjalan vieno neito sek\u00e4 Viktorin vanha \u00e4iti jonka p\u00e4ivien viihdykkeen\u00e4 oli katsoa televisiosta dubattuja l\u00e4nkk\u00e4reit\u00e4. Mummo oli kotoisin rajan l\u00e4hettyvilt\u00e4 vienalaiskyl\u00e4st\u00e4 jonka asukkaista osa asui Suomen, osa Ven\u00e4j\u00e4n puolella. Viktor ja Ritva toimittivat paikallista sanomalehte\u00e4 joka oli kuihtumassa kuten Neuvostoliittokin kuihtui.<\/p>\n

Ritvan kanssa istuimme piharakennuksessa olevan saunan lauteilla, kerroimme el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme, tuli tunne ett\u00e4 olin l\u00f6yt\u00e4nyt sisaren. H\u00e4nen suurin surunsa oli lasten menetys, kaksoispoikien ennen aikainen syntym\u00e4 ja kuolema. Viktor oli touhun mies, jolla oli toimittajanty\u00f6n lis\u00e4ksi teht\u00e4vi\u00e4 kunnassa ja karjalaisuuden kulttuurin edist\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n

Leena meni Ainon kanssa heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paikalliseen kouluun sill\u00e4 oli opiskellut ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Kokeilu ei kest\u00e4nyt kauan sill\u00e4 seuraava p\u00e4iv\u00e4 oli yht\u00e4 oksentelua ja paskomista. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti paikalliset ruoat eiv\u00e4t sopineet h\u00e4nelle. Leenan toivuttua tyt\u00f6t k\u00e4viv\u00e4t katsomassa bollywood-elokuvaa.<\/p>\n

Kyl\u00e4ilimme Valentinan, harrastajateatterin ohjaajan kotona. Ennen ruokailua naiset perkasivat karpaloita yhdess\u00e4 ja lauloivat moni\u00e4\u00e4nisesti ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kokemus oli niin voimakas ett\u00e4 syd\u00e4n meinasi pakahtua.<\/p>\n

Teatteriryhm\u00e4n kanssa teimme ilmaisuharjoitteita. Jotenkin luulen etten oikein saanut yhteytt\u00e4, taisivat ajatella ett\u00e4 humpuukia koko homma; teatterin tekemisen tavat poikkesivat niin paljon. Taisivat ajatella, ett\u00e4 huithapeli koko tytt\u00f6.<\/p>\n

Paluumatkalla hiekka p\u00f6lisi saattajien per\u00e4ss\u00e4 niin ett\u00e4 ilman tiiviste saastui ja puoli tankillista bensaa kului jo Kostamukseen menness\u00e4. Yritimme turhaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 polttoainetta, mittari n\u00e4ytti punaista. Ajoin kuitenkin rajalle ja siell\u00e4 huomasin ett\u00e4 kumi oli tyhj\u00e4, bensa lopussa ja etulasi s\u00e4r\u00f6ill\u00e4. Ajattelin katsoa miten kauan suomalainen rajavartija seuraa sivusta kun akka vaihtaa rengasta. Jonkin aikaa sain \u00e4hert\u00e4\u00e4 kunnes mies tuli apuun. Bensaa sain ostaa naispuoliselta rajavartijalta, huoltoasemallehan oli 70 kilometri\u00e4. P\u00e4\u00e4simme kotiin Kajaaniin pakoputki p\u00e4r\u00e4ytellen.<\/p>\n

Kalliiksi tuli reissu mutta mit\u00e4 nyt ei tekisi kulttuurivaihdon eteen!!<\/p>\n

 <\/p>\n

(3) Pertti Kaasisen runoja.\u00a0<\/strong><\/p>\n

LEENAN SYNTYM\u00c4P\u00c4IV\u00c4N\u00c4<\/b><\/span><\/p>\n

El\u00e4 aina maailmassa<\/span><\/p>\n

el\u00e4 aina niin,<\/span><\/p>\n

ettei kirkkaat silm\u00e4t sun<\/span><\/p>\n

vain joutuis kyyneliin.<\/span><\/p>\n

    \n
  • Pertti K<\/span><\/li>\n<\/ul>\n

     <\/p>\n

    SYKSYLL\u00c4 2023<\/b><\/span><\/p>\n

    Musta y\u00f6 se saapuu<\/span><\/p>\n

    ja ottaa minut mukaansa<\/span><\/p>\n

    ja lukitsee minut.<\/span><\/p>\n

    Ei valoa, ei varjoa.<\/span><\/p>\n

    Vain synkk\u00e4 yksin\u00e4isyys.<\/span><\/p>\n

      \n
    • Pertti K<\/span><\/li>\n<\/ul>\n

      (4) ELOKUUN P\u00c4IVI\u00c4, MUISTO VUODELTA 2013.\u00a0<\/strong><\/p>\n

      On my\u00f6h\u00e4inen ilta.\u00a0\u00a0 \u00c4iti on juuri mennyt nukkumaan.\u00a0\u00a0Olimme sit\u00e4 ennen katsoneet\u00a0vanhan Kaurism\u00e4ki-elokuvan \u201dVarjoja paratiisissa\u201d\u00a0,\u00a0sy\u00f6neet\u00a0iltapalan, ottaneet\u00a0l\u00e4\u00e4kkeemme. Levit\u00e4n vanhan puusohvan ja sytyt\u00e4n jalkalampun.\u00a0Yrit\u00e4n lukea mutta j\u00e4\u00e4n\u00a0kuuntelemaan kes\u00e4illan \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      T\u00e4n\u00e4\u00e4n on lauantai, tulin keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, tyt\u00e4r toi autollaan. Iltap\u00e4iv\u00e4\u00a0kului\u00a0kun istuimme p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 juttelemassa.\u00a0 Tytt\u00e4ren vauvan\u00a0syntym\u00e4\u00e4n on noin kahdeksan viikkoa.\u00a0H\u00e4nen vatsansa\u00a0on py\u00f6re\u00e4 ja h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u00a0onnelliselta.\u00a0 K\u00e4vimme\u00a0l\u00e4pi synnytyskokemuksia, \u00e4idill\u00e4 on niit\u00e4 kuusi.\u00a0Tytt\u00e4rell\u00e4ni\u00a0ensimm\u00e4inen.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Kylpeminen on\u00a0parasta\u00a0vaikka saunaan ei \u00e4iti en\u00e4\u00e4 jaksa menn\u00e4.\u00a0 H\u00e4n nauttii l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 suihkusta, istuu suihkutuolissa, jalat pesuvadissa. Suihkun j\u00e4lkeen jalat rasvataan, sirotellaan talkkia tarpeen mukaan\u00a0ja lopuksi puetaan y\u00f6puku. Kun t\u00e4m\u00e4 kaikki on tehty, otamme kaapista pikarilliset Cointreau-lik\u00f6\u00f6ri\u00e4. Sen\u00a0h\u00e4n sai hein\u00e4kuussa t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n 93 vuotta.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Huomisaamuna\u00a0ei tule kotihoitoa. Silloin\u00a0tulevat tytt\u00e4ret kukin vuorollaan.\u00a0Nyt\u00a0sovimme, ett\u00e4 aloitetaan sunnuntain aamutoimet vasta yhdeks\u00e4lt\u00e4.\u00a0\u00a0Kuulen \u00e4idin huokailevan, v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n puhuu hiljaa itsekseen.\u00a0Sit\u00e4 h\u00e4n on tehnyt niin kauan kuin saatan muistaa.\u00a0\u00a0Nyt \u00e4\u00e4ntelemisen s\u00e4vy tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kipuja. L\u00e4\u00e4keannosta ei voi lis\u00e4t\u00e4 kuitenkaan omin p\u00e4in.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      K\u00e4vin t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00a0viimeksi toissa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00a0hoitamassa\u00a0pankkiasioita.\u00a0\u00a0L\u00e4htiess\u00e4ni h\u00e4n j\u00e4i istumaan nojatuoliin\u00a0jotenkin apeana,\u00a0olevansa valmis \u201dj\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maailman\u201d. Jos saisi vaikka syd\u00e4nkohtauksen, loppu tulisi nopeasti. Kun ei pysty mihink\u00e4\u00e4n ja sit\u00e4 on vain toisten avun varassa, kova vaiva toisille.\u00a0 Tuntui oudolta kuulla h\u00e4nen sanovan n\u00e4in.\u00a0\u00a0Vaikka ymm\u00e4rr\u00e4n sen\u00a0liittyv\u00e4n\u00a0taloyhti\u00f6n remonttiin, talo huputetaan ja asuminen tulee l\u00e4hes mahdottomaksi tulevan talven mittaan.\u00a0\u00c4iti\u00a0ei\u00a0halua menn\u00e4 talvella Kaunialaan remonttia pakoon vaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotiin. Vakuutan, ettei h\u00e4nt\u00e4 olla v\u00e4kisin mihink\u00e4\u00e4n ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u00a0\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Sunnuntaiaamuna her\u00e4\u00e4n\u00a0puoli yhdeks\u00e4lt\u00e4.\u00a0Nukuin\u00a0levitetyll\u00e4 puusohvalla kohtalaisen hyvin. Loikoilen\u00a0kymmenen minuuttia ja sitten kuuluu\u00a0makuuhuoneesta \u00e4idin kutsu,\u00a0on\u00a0aika nousta. Ved\u00e4n valkoiset\u00a0y\u00f6sukat\u00a0pois, jalat ovat\u00a0l\u00e4mpim\u00e4t.\u00a0Piirongin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 otan\u00a0liukkaasta kankaasta tehdyt\u00a0alussuojat\u00a0jotka\u00a0auttavat tukisukan pukemista. Ved\u00e4n ja kiskon mink\u00e4\u00a0jaksan\u00a0kunnes ne lopulta asettuvat paikoilleen.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Keit\u00e4n\u00a0kahvia, \u00e4iti nousee ja tulee rollaattorin kanssa p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Yhteinen aamukahvi on\u00a0meist\u00e4\u00a0mukavaa.\u00a0 Arkisin kotihoito keitt\u00e4\u00e4\u00a0puuron ja lataa kahvinkeittimen.\u00a0\u00a0Juotuamme k\u00e4ynnist\u00e4n pyykkikoneen, tyhjenn\u00e4n y\u00f6astian, laskostan pyykit parvekkeen telineelt\u00e4.\u00a0 Teemme kauppalistan.\u00a0 \u00c4iti menee istumaan nojatuoliin,\u00a0avaa radion ja alkaa kuunnella jumalanpalvelusta.\u00a0\u00a0V\u00e4lill\u00e4 vilkaisen h\u00e4nt\u00e4,\u00a0silm\u00e4t ovat kiinni.\u00a0 L\u00e4hden kauppaan.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Ostan kiitoskortin ja ruokaa alkavan viikon tarpeisiin,\u00a0Listassa on\u00a0aina\u00a0reissumiest\u00e4,\u00a0viili\u00e4, mehukeittoa.\u00a0Kiitoskortin \u00e4iti antaa\u00a0kes\u00e4ty\u00f6ntekij\u00e4lle\u00a0joka on\u00a0t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u00a0iltavuorossa.\u00a0\u00a0Tytt\u00f6 on yst\u00e4v\u00e4llinen ja puhelias. Vaikka tiskaus kyll\u00e4 on ollut huonoa, nykyajan nuoret eiv\u00e4t osaa tiskata kunnolla puurokattilaa. Mutta se ei nyt haittaa, jotkut ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat niin myrtyneit\u00e4 naamaltaan\u00a0aamulla\u00a0kun tulevat mutta t\u00e4m\u00e4 likka on niin mukava, h\u00e4n saa kiitokset ja hyv\u00e4n jatkon toivotukset.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Maanantaina \u00e4iti soittaa.\u00a0Eilisiltana\u00a0ei\u00a0tytt\u00f6\u00a0kotipalvelusta\u00a0tullutkaan. Lopulta \u00e4iti oli soittanut naapurin\u00a0Pirkolle\u00a0joka\u00a0veti tukisukat pois ja sulki\u00a0parvekkeen ikkunan. Aamullakaan ei\u00a0kukaan tullut,\u00a0\u00e4iti oli kuulemma ilmoittanut kotipalveluun olevansa matkoilla viikon. Miten n\u00e4in p\u00e4\u00e4si k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ihmetteli.\u00a0Fysioterapeutti tuli\u00a0my\u00f6hemmin\u00a0p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja oli ollut haaveissaan\u00a0tavattuaan ihanan miehen,\u00a0treffit ylihuomenna. Naapurin\u00a0Pirkko taas oli ollut\u00a0allap\u00e4in\u00a0kun nettituttavuus petti, ei ollut tullut tapaamispaikalle. \u00c4iti oli kehottanut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mokoman ja etsim\u00e4\u00e4n uuden miehen.\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      (5) AUNUS\/Riitta M\u00e4nty\/11.1.2026<\/span><\/strong><\/p>\n

      Sain vuoden 1996 kev\u00e4ttalvella kutsun saapua vierailemaan Aunuksen harrastajateatteriin. Minut otti vastaan teatterin puolesta ohjaaja joka oli keski-ik\u00e4inen nutturap\u00e4inen rouva. Yll\u00e4tyksekseni h\u00e4nell\u00e4 oli mukanaan kaksi ponih\u00e4nt\u00e4ist\u00e4 nuorta miest\u00e4, Olli ja Seppo eli Oleg ja Sergei. Tarkoituksena oli auttaa Ollia ohjaamaan Claes Anderssonin n\u00e4ytelm\u00e4n \u201dPerhe\u201d. Harjoitukset pidettiin kylm\u00e4ss\u00e4 kulttuuritalossa. Harjoitushuoneessa oli yksi kolmijalkainen tuoli. <\/span><\/p>\n

      Ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana idettiin yhteinen juhla. Toisena iltana olimme ohjaaja-Larissan luona saunomassa, Paikallisten vieraiden lis\u00e4ksi mukana oli kaksi etel\u00e4-ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 auringonkukka\u00f6ljy-kauppiasta. Saunaan sel\u00e4npesij\u00e4ksi halusi Serjoza, hyvin pesikin, enemm\u00e4nkin olisi auttanut. Larissa ja \u00f6ljykauppias Ivan l\u00e4htiv\u00e4t saattamaan minua hotelliin. Ivan maksoi respalle ja per\u00e4ss\u00e4 huoneeseeni. En kutsunut enk\u00e4 kielt\u00e4nyt ja siit\u00e4 syntyikin sitten vertaansa vailla oleva y\u00f6. Meid\u00e4n yhteiseen kieleemme sis\u00e4ltyi 15 sanaa ja sen sain selville ett\u00e4 Zirinovski on harasoo. Kielitaidon puutteen korvasi rakastelutaito. Sen esittely\u00e4 kesti l\u00e4hes aamuun asti, tuolikin meni rikki. Kuulemani mukaan Ivanille maistui uni koko seuraavan p\u00e4iv\u00e4n. Minulla olivat edess\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n harjoitukset.<\/span><\/p>\n

      Viimeisen harjoituksen j\u00e4lkeen istuimme viel\u00e4 ravintolassa jonne tuotiin omat ev\u00e4\u00e4t ja juomat. Ravintolasta ostettiin ainoastaan leip\u00e4 ja voi, muut sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t tuotiin kotoa. Laulujen lomassa naiset kertoivat olleensa viikon mets\u00e4j\u00e4rvill\u00e4 ja lammilla kalassa. Saalis suolattiin \u00e4mp\u00e4riin, talven einekset olivat koossa. Ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 oli lihaa, hirvilihapullia, kalaa graavina ja paistettuna, puolukkaa h\u00f6ysteeksi, juomaksi karpalomehua ja vodkaa. <\/span><\/p>\n

      L\u00e4ksi\u00e4islahjaksi sain laatokkalaisen hauen leukaluut, Serjozalla kun ei muuta ollut. Ne koristivat sitten minun Joensuun asuntoni ulko-ovea. Lopuksi minut saateltiin bussiin ja Olli teki ristinmerkin otsaani ja antoi ikonin lahjaksi. Tunsin suurta hellyytt\u00e4 ja yhteisyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

      Esitys vieraili \u201dSinisen tien festivaalilla\u201d Joensuussa. Kulttuuriministeri\u00f6 antoi tekstins\u00e4 ilmaiseksi.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      (6) <\/strong>ESPOO-RUNO 2\/11.1.2026<\/strong><\/p>\n

       <\/p>\n

      Paluumuuttajana valitsin kotipaikakseni Espoon<\/p>\n

      koska sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4see puolessa tunnissa satamaan<\/p>\n

      ja puolessa tunnissa lentokent\u00e4lle.<\/p>\n

       <\/p>\n

      Nyt p\u00e4\u00e4sen puolessa tunnissa rantaraitille ja Emmaan<\/p>\n

      ja tunnissa Nuuksioon.<\/p>\n

       <\/p>\n

      (7) ESPOO-RUNO\/Riitta M\u00e4nty\/11.1.2026<\/b><\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      <\/b>Min\u00e4 etsin sinua<\/span><\/p>\n

      lintulammen torneista,<\/span><\/p>\n

      rantaraitin leppeist\u00e4 tuulista.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      Etsin sinua Matinkyl\u00e4n rannan kahviloista,<\/span><\/p>\n

      Vasikkasaaren poluilta.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      Etsin sinua Haukilahden rannoilta,<\/span><\/p>\n

      Westendin \u00f6kytalojen pihoista,<\/span><\/p>\n

      Karhusaaren omenapuiden alta.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      Siell\u00e4h\u00e4n sin\u00e4 laiturilla istuit j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 sy\u00f6den,<\/span><\/p>\n

      Hanasaaren lev\u00e4rantoja katsellen, selvin p\u00e4in.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

       <\/p>\n

      (8) KAKSI MATKAA PETROSKOIHIN\/Riitta M\u00e4nty\/11.1.2026<\/b><\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      Taidetoimikunnat retkell\u00e4<\/b><\/span><\/p>\n

      Oulun ja Pohjois-Karjalan taidetoimikunnat tekiv\u00e4t 1990-luvulla kulttuurivaihdon nimiss\u00e4 matkan Karjalan Tasavaltaan, Kalevalaan (entinen Uhtua) ja Petroskoihin. Yhteinen matka alkoi tutustumalla valokuvan\u00e4yttelyyn Oulussa. Lappilaisilla oli tunnelma korkealla ja yksi viinilasi kaatui jo n\u00e4yttelyss\u00e4. Vaikka matkat olivat melkoisen kosteita, ohjelmiin osallistuttiin tunnollisesti.<\/span><\/p>\n

      Y\u00f6 bussissa kypsytti useimmat. T\u00e4ll\u00e4 matkalla tutustuttiin my\u00f6s ilmi\u00f6\u00f6n \u201dyksin nukkumista pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t miehet\u201d. Er\u00e4s matkakumppani pyysi minua viereens\u00e4 nukkumaan koska yksinolo kaukana kotoa pelotti miest\u00e4. Toisen ihmisen l\u00e4heisyyden kaipuu voitti ujouden.<\/span><\/p>\n

      Paluumatkalla pys\u00e4hdyimme Laatokan rannalla koska muuan matkakumppaneista kertoi ett\u00e4 h\u00e4nen pyllyns\u00e4 oli pesty Laatokassa viimeksi 50 vuotta sitten. Niinp\u00e4 uusintapesu oli tarpeen ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Suomeen. Min\u00e4kin pulahdin monien muiden mukana Laatokan matalaan ja viilent\u00e4v\u00e4\u00e4n veteen jos ei muuten niin vanhempien muistoksi.<\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      Taiteilijavaihtoa<\/b><\/span><\/p>\n

      Minulle merkitt\u00e4vin matka oli osa taidetoimikuntien ja Karjalan Tasavallan kulttuuriministeri\u00f6n v\u00e4list\u00e4 taiteilijavaihtoa. Sen seurauksena olin vuonna 1994 vierailijana Petroskoin Kansallisessa (suomalaisessa) teatterissa. Siell\u00e4 harjoiteltiin esityskuntoon n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 \u201dSisarenne ja vankinne\u201d jonka on kirjoittanut ven\u00e4l\u00e4inen kirjailija Ludmila Razumovskaja. N\u00e4ytelm\u00e4 kertoo Englannin ja Skotlannin kuningattarista Elisabeth I:st\u00e4 ja Maria Stuartista sek\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4lisest\u00e4\u00e4n kirjeenvaihdosta. Ohjaajana oli Mischa Ali-Hussein Moskovasta. Mischa oli pienehk\u00f6 mies jonka hiukset ja viikset olivat harmaantuneet. H\u00e4n k\u00e4ytti mustia nahkasaappaita ja poolopaitoja.<\/span><\/p>\n

      Jo lukuharjoituksissa oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ohjaajan ja n\u00e4yttelij\u00f6iden temperamenttiero joka \u00e4rsytti ohjaajaa. Olin mukana alkuharjoituksissa harjoitushuoneessa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 joten minulla oli tilaisuus n\u00e4hd\u00e4 miten tilanteet eteniv\u00e4t. Teksti oli suomeksi, ohjaajalla ven\u00e4j\u00e4ksi. N\u00e4yttelij\u00e4t olivat tottuneet leppoisampaan ty\u00f6tahtiin. Laiskahkoissa n\u00e4yttelij\u00f6iss\u00e4 her\u00e4tti vastarintaa p\u00e4\u00e4kaupungista tulleen ohjaajan ty\u00f6skentelytapa. Ohjaajalla oli mukanaan liettualainen koreografi Egidius Domeika, entinen Bolshoin oppilas. H\u00e4nen vastuullaan oli liikkeen ja taistelukohtausten ohjaus. Vaikka tekstin kieli oli suomi, kaikessa muussa kielen\u00e4 oli ven\u00e4j\u00e4. Minun teht\u00e4v\u00e4ni oli seurata suomen oikeakielisyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

      Viikon kest\u00e4neiden lukuharjoitusten j\u00e4lkeen siirryimme n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6harjoituksiin. Niiden p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 oli oma osuuteni tehty. Viimeisen\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Mischa otti k\u00e4dest\u00e4ni kiinni ja vei minut teatterin johtajan huoneeseen. Mit\u00e4 nyt? Valmistauduin jo moitteisiin. Kuunneltuaan ohjaajaa teatterinjohtaja Edwin sanoi ett\u00e4 olet tehnyt vaikutuksen sill\u00e4 Mischa vaatii sinua tulemaan takaisin viikkoa ennen ensi-iltaa. Tulen, mutta pit\u00e4\u00e4 kysy\u00e4 esimiehelt\u00e4, vastasin.<\/span><\/p>\n

      Lupa paluuseen tuli. Jo kolmen viikon kotona olon j\u00e4lkeen olin taas Petroskoissa. Ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4ni oli k\u00e4yd\u00e4 p\u00e4\u00e4roolin esitt\u00e4j\u00e4n kanssa l\u00e4pi kaikki h\u00e4nen repliikkins\u00e4. Silloin selvisi ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rsi vain puolet vuorosanoistaan. Eli suomenkielinen teatteri oli suurelta osin matkimisen teatteri. <\/span><\/p>\n

      Ennen aamuharjoitusta Mischan tervehdys oli aina suudelma k\u00e4delle. Huomasin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tervehdystapa aiheutti katseiden vaihtoa l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4 mutta minut se sai tuntemaan itseni l\u00e4mm\u00f6n ja huolehtimisen kohteeksi. Rakastin sit\u00e4, se oli kuin kaukainen h\u00e4iv\u00e4hdys eri kulttuurista. <\/span><\/p>\n

      Paluuni j\u00e4lkeen menimme harjoitusten v\u00e4lill\u00e4 Mischan luokse, olin v\u00e4synyt matkasta ja h\u00e4n laittoi minut sohvalle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 h\u00e4n kosketti k\u00e4tt\u00e4ni. Ruoka on valmis, tule sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

      Yhdess\u00e4 kulkiessamme kadulla k\u00e4teni laitettiin h\u00e4nen k\u00e4sikynkk\u00e4\u00e4ns\u00e4, yksin ei tarvinnut kulkea Petroskoin loskaisilla ja liukkailla kaduilla. Ennen ensi-iltaa tulivat Moskovasta lavastaja ja pukusuunnittelija k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Minut esiteltiin heille.<\/span><\/p>\n

      Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana harjoitusten j\u00e4lkeen Mischa kuljetti minut ja Egidiuksen kotiinsa. Miehet laittoivat ruokaa ja v\u00e4lill\u00e4 kopsauteltiin vodkapaukkuja. Kielt\u00e4 osaamattomana sain tehd\u00e4 parhaani jotta edes v\u00e4h\u00e4n olisi kartalla mit\u00e4 puhuttiin. Kun lopetimme sy\u00f6misen ja juomisen oli jo y\u00f6. Mischa teki siskonpedin lattialle, Egidius valtasi ainoan s\u00e4ngyn. Siin\u00e4 h\u00e4n oli, ihana mies mutta emme tohtineet edes koskettaa.<\/span><\/p>\n

      Ensi-illan j\u00e4lkeen ohjaaja piti oman karonkkansa kutsumalla joitain vieraita asunnolleen juhlimaan. Ohjaaja ei halunnut osallistua teatterin j\u00e4rjest\u00e4miin juhliin jonne oli kutsuttu kaikki. H\u00e4n oli suuttunut Elisabethia esitt\u00e4neen n\u00e4yttelij\u00e4n k\u00e4yt\u00f6kseen. T\u00e4m\u00e4 ei ollut suostunut muuttamaan etuhiuksiaan roolihenkil\u00f6n mallin mukaiseksi, ne olisi pit\u00e4nyt leikata miltei kaljuksi. <\/span><\/p>\n

      Mukana olivat my\u00f6s h\u00e4nen vaimonsa ja tytt\u00e4rens\u00e4 sek\u00e4 kirjailija Ludmila Razumovskaja. T\u00e4m\u00e4 oli edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 esitt\u00e4nyt teatterin lavalla monologinsa \u201dMedeian\u201d, naisen koston pett\u00e4neelle miehelleen. Siin\u00e4 oli Mischan k\u00e4sityksen mukaan omakohtaisuutta vahvasti mukana, se v\u00e4littyi katsomoon vaikka kielt\u00e4 ei ymm\u00e4rt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

      Meid\u00e4n kutsuissamme olivat siis Mischan perhe, Egidius, kaunis ja eteerinen Razumovskaja sek\u00e4 ohjaaja Lidia Tolstova ja h\u00e4nen puolisonsa joka oli paikallinen kuvataiteilija. Hyvin sy\u00f6tiin ja juotiin mutta koska oli y\u00f6 minua ei p\u00e4\u00e4stetty kadulle vaan Egidius vei minut hotelliinsa.<\/span><\/p>\n

      Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 selvitimme oloamme k\u00e4velyll\u00e4, otin kuvia ja Egidius otti yhden minusta linja-auton edess\u00e4. Autossa oli laudoista tehty etuikkuna. T\u00e4st\u00e4 kuvasta tuli ennekuva. Muutamaa kuukautta my\u00f6hemmin Egidius j\u00e4i linja-auton alle ja h\u00e4nen toinen jalkansa amputoitiin Vilnassa.<\/span><\/p>\n

      Viimeinen vierailu Mischan asunnolla. \u201dMin\u00e4 rakastan l\u00e4mpimi\u00e4 ihmisi\u00e4\u201d, sanoi h\u00e4n hyv\u00e4stiksi ja halasi. T\u00e4t\u00e4 kohtaamista muistin usein katsellessani Raahessa sireeniaitaa jonka silmut siirsiv\u00e4t puhkeamistaan ja kev\u00e4\u00e4n odotus sai mielen apeaksi ja ik\u00e4v\u00e4n suureksi. Ik\u00e4v\u00e4 h\u00e4ipyi pitkill\u00e4 k\u00e4velyreissuilla ja Whitney Houstonia kuunnellessani. And I love you soi kasettisoittimessa usein sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/span><\/p>\n

      Epilogi<\/span><\/p>\n

      My\u00f6hemmin vierailin Jurin kanssa Egiliuksen kotona. H\u00e4n oli muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin tullut sairaalasta toista jalkaansa vailla. Siell\u00e4 olivat vaimo ja poika sek\u00e4 Egiliuksen sisar auttamassa perhett\u00e4. Life must go on soi kasetissa uudestaan ja uudestaan. Oli surullista.<\/span><\/p>\n

      Vuoden kuluttua Egilius oli saanut proteesin suuren tukikonsertin tuotoilla. H\u00e4n palasi Vilnan balettiin tekem\u00e4\u00e4n koreografeja mutta joi itsens\u00e4 kuoliaaksi kahdessa vuodessa. Kosketus Juriin on s\u00e4ilynyt mutta muihin n\u00e4iden vuosien ihmisiin suhteet ovat katkenneet. Jotkut heist\u00e4 muuttivat Suomeen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n yhteiskunnallinen asemansa muuttui. Useista kiitetyist\u00e4 taiteilijoista tuli pimeit\u00e4 siivoojia, maisterit ty\u00f6llistiv\u00e4t itsens\u00e4 l\u00e4hihoitajina, j\u00e4iv\u00e4t ty\u00f6tt\u00f6miksi, tai siirtyiv\u00e4t kansanel\u00e4kkeelle.<\/span><\/p>\n

      Petroskoin Kansallinen (suomalainen) teatteri on ollut kaikki kuluneet vuodet lakkautusuhan alla. Sota taisi ly\u00f6d\u00e4 viimeisen naulan ulko-oveen. <\/span><\/p>\n

       <\/p>\n

      (9) N\u00c4IN H\u00c4NET KADULLA, H\u00c4N OLI SEKAINEN JA KAUNIS\/Riitta M\u00e4nty\/11.1.2026<\/b><\/span><\/p>\n

      Er\u00e4\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 huomasin menett\u00e4neeni ilon tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, tunsin itseni uupuneeksi. Halusin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni muutosta. Oli onni, ett\u00e4 siihen viel\u00e4 riitti voimaa. P\u00e4\u00e4tin aloittaa opiskelun. Olin keski-ik\u00e4inen mutta en ep\u00e4r\u00f6inyt.<\/span><\/p>\n

      Sain opiskelupaikan Tarton yliopistosta. Opiskelun ohella oli mahdollisuus tutustua virolaiseen kulttuuriin, taiteeseen ja yhteiskuntaan. Heimop\u00e4iv\u00e4t oli yksi kulttuuritapahtuma, jossa esiintyi my\u00f6s suomalaisopiskelijoiden orkesteri. Sellistin\u00e4 oli nuori mies, karismaattinen ja kaunis. Konsertin j\u00e4lkeen banketissa suomalais-ugrilaiset lauloivat, tanssivat, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat. Min\u00e4kin tanssin sellistin kanssa jenkkaa ja lauloin setukaisten kansanlauluja. Juhlat loppuivat paikalliseen ravintolaan, josta t\u00e4m\u00e4 uusi nuori yst\u00e4v\u00e4ni l\u00e4hti itkien pois. Joku oli pahoittanut h\u00e4nen mielens\u00e4. Minun tuli niin paha olla. <\/span><\/p>\n

      Tapasin h\u00e4net uudestaan kaupungilla sattumalta. H\u00e4n oli hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella. Kaappasi minut syliins\u00e4 ja antoi suukon poskelle. Olin v\u00e4h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stynyt, mutta iloinen. <\/span><\/p>\n

      Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juhli koko suomalainen siirtokunta. P\u00e4\u00e4dyin yhdess\u00e4 yst\u00e4vieni kanssa tanssimaan ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hauskaa. Y\u00f6ll\u00e4, kun olin jo poistumassa juhlista, sellisti tuli kysym\u00e4\u00e4n l\u00e4htisink\u00f6 pulkkam\u00e4keen h\u00e4nen ja yst\u00e4viemme kanssa. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 me riemuitsimme kuin lapset, laskimme m\u00e4ke\u00e4, teimme yhdess\u00e4 ruokaa, k\u00e4vimme kuuntelemassa Mozartin Requiemia ja matkalla elokuviin h\u00e4n otti minut kainaloonsa. Siin\u00e4 oli hyv\u00e4 olla.<\/span><\/p>\n

      H\u00e4n alkoi k\u00e4yd\u00e4 luonani, ensin yst\u00e4vien kanssa \u2013 sitten yksin\u00e4\u00e4n. Me istuimme, joimme kahvia, viini\u00e4, puhuimme ja puhuimme. Joskus l\u00e4hdimme viel\u00e4 kaupungille ja kuljimme k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 paikasta toiseen. Kerran sellaisen illan j\u00e4lkeen, kun olin v\u00e4synyt ja lohduton, kysyin tahtoisiko h\u00e4n tulla nukkumaan viereeni. \u201dHyv\u00e4, ettei minun tarvinnut itse kysy\u00e4\u201d, sanoi h\u00e4n. Aamulla me luimme yhdess\u00e4 \u00c5grenia, p\u00f6tk\u00f6ttelimme s\u00e4ngyss\u00e4, k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja teimme pitk\u00e4n k\u00e4velylenkin. Erosimme haikeana halaten asuintaloni edess\u00e4.<\/span><\/p>\n

      V\u00e4hitellen huomasin olevani liian kiintynyt h\u00e4neen. Ik\u00e4v\u00f6in h\u00e4nen seuraansa mutta samalla pelk\u00e4sin. Sill\u00e4 kaikki se hellyys mit\u00e4 tunsin, oli salattava. Se oli raskasta mutta en voinut, en tahtonut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunteitani sill\u00e4 h\u00e4n oli minua niin paljon nuorempi. Me puhuimme mutta emme sanoneet sit\u00e4 mik\u00e4 ainakin minua h\u00e4iritsi. Me kiertelimme, panimme p\u00e4\u00e4mme pensaaseen. Ajattelimme ettei ik\u00e4eroa ole kun siit\u00e4 ei puhuta. H\u00e4n varoitteli minua hienovaraisesti liiasta kiintymyksest\u00e4, mutta vahinko oli jo tapahtunut. <\/span><\/p>\n

      Siit\u00e4 eteenp\u00e4in se oli pelkk\u00e4\u00e4 vapaata pudotusta. Min\u00e4 vahdin tunteitani, sanojani, tekojani. Pelk\u00e4sin menett\u00e4v\u00e4ni h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa ja sen ilon mit\u00e4 h\u00e4n tuotti jos paljastan mit\u00e4 tunnen. Joskus kauhu t\u00e4ytti minut, syd\u00e4n pamppaillen ajattelin tulevaa kohtaamista. Min\u00e4 en uskaltanut katsoa h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4nen hoikkaa vartaloaan, kauniita hiuksiaan, huultensa tiukkaa kaarta. Ja kuitenkin katsoin. <\/span><\/p>\n

      Kunnes er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 her\u00e4sin ja n\u00e4in h\u00e4net edess\u00e4ni. H\u00e4n oli pieni lintu jolla oli kaksi suurta h\u00e4t\u00e4ist\u00e4 silm\u00e4\u00e4 jotka v\u00e4risiv\u00e4t pelosta ja v\u00e4symyksest\u00e4. Olin mennytt\u00e4. Olin rakastunut minuun h\u00e4ness\u00e4. Me olimme kuin kaksi varpusta, min\u00e4 pelk\u00e4sin h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. Olin rakastunut outoon poikaan, kehdossa pel\u00e4styneeseen.<\/span><\/p>\n

      H\u00e4n tuli luokseni yh\u00e4 useammin, soittelimme ja tapasimme. Hain lohdutusta ik\u00e4v\u00e4\u00e4ni kampaajalta, hierojalta, elokuvista jossa saatoin itke\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ni onnettomuutta. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 teemme suojelukeh\u00e4n suhteemme ymp\u00e4rille jotta toiset eiv\u00e4t voisi sit\u00e4 tuhota. Uimme siell\u00e4 yhteisest\u00e4 sopimuksesta sopimuksetta. Joskus rakkaus tuli kuumina aaltoina, oli siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ik\u00e4v\u00e4, halu n\u00e4hd\u00e4, tavata, koskea.<\/span><\/p>\n

      H\u00e4n l\u00e4hti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kotona. Huomasin ett\u00e4 kolmannella viikolla aloin olla rauhallinen ja tasapainossa. J\u00e4tt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjeen sanan \u201drakas\u201d en antanut h\u00e4m\u00e4t\u00e4 vaikkakin se tuotti hyv\u00e4\u00e4 mielt\u00e4. Mutta el\u00e4m\u00e4 h\u00e4nett\u00e4, ilotta, surutta oli tyhj\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Olin jo valmis luopumaan ilosta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni surun.<\/span><\/p>\n

      H\u00e4n palasi takaisin. Er\u00e4\u00e4n konsertin j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme yst\u00e4v\u00e4mme syntym\u00e4p\u00e4iville. Siell\u00e4 h\u00e4nen viaton, lapsellinen kommenttinsa sai minut pois tolaltani. Oli tullut ratkaiseva hetki. Voimani olivat lopussa. Ajoin h\u00e4net pois vaikka h\u00e4n pyysi etten niin tekisi. Ajoin pois ja me molemmat itkimme. H\u00e4n tuli kuitenkin viel\u00e4 luokseni. Tahdoin kertoa miksi k\u00e4ytt\u00e4ydyin ep\u00e4rationaalisesti, kuten h\u00e4n sanoi. Kerroin olevani rakastunut h\u00e4neen enk\u00e4 kest\u00e4nyt sit\u00e4, olisi parempi olla tapaamatta. Toisin kuin Pietari joka kielsi, h\u00e4n kolme kertaa my\u00f6nsi, joo, joo, joo. Annoin h\u00e4nelle luettavaksi kirjoitukseni jonka olin tuttavuutemme aikana ahdistuksessani tehnyt. H\u00e4n palautti sen ilman kommentteja. <\/span><\/p>\n

      Niin alkoi aika jolloin emme tavanneet. H\u00e4n k\u00e4vi nelj\u00e4 kertaa viikossa punttisalissa, palvoi omaa ruumistaan ja pelasi poikien kanssa pelej\u00e4. Min\u00e4 yritin pysy\u00e4 koossa. Sanoin itselleni \u201d\u00e4l\u00e4 ajattele, \u00e4l\u00e4 muista, \u00e4l\u00e4 tunne\u201d. El\u00e4m\u00e4n opettelu ilman h\u00e4nt\u00e4 oli yht\u00e4 vaikeaa kuin h\u00e4nen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n el\u00e4minen. Soittelimme ja tapasimme sattumalta mutta tapaamiset olivat useimmiten kylmi\u00e4, katsoimme ohi. Joskus n\u00e4in h\u00e4net kadulla. H\u00e4n oli sekainen ja kaunis. Sulkeuduimme simpukkaan. Sielt\u00e4 oli toiselle vaikeaa mit\u00e4\u00e4n huutaa vaikka tavattaessa puhetta riitti.<\/span><\/p>\n

      Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n Suomeen sovimme yhteisest\u00e4 ruokailusta. H\u00e4n pyysi anteeksi oltuaan niin luotaan ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4. H\u00e4n oli ajatellut p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ilman minua. Mutta sill\u00e4 hetkell\u00e4 rakasti minua suunnattomasti. Vietimme viel\u00e4 yhteisen juhannusaaton Tarton sateisella laululavalla, sen j\u00e4lkeen sanoimme n\u00e4kemiin.<\/span><\/p>\n

      Tuli j\u00e4lleen syksy. H\u00e4n palasi Tarttoon tulevan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 Iltana muistelimme yst\u00e4vien kanssa mennytt\u00e4 talvea. Tytt\u00f6 katsoi minuun totisin silmin mustasukkaisena. Min\u00e4 siunasin h\u00e4net ja l\u00e4hetin maailmalle, rakkaudella.<\/span><\/p>\n

      Etsin h\u00e4nt\u00e4 kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n, Toomem\u00e4en raunioilta, puutalojen ikkunaleikkausten takaa, Supilinnan romuisilta pihoilta, Karlovan savuisista baareista. Toivoin l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni h\u00e4net mummojen ruusup\u00f6ytien luota, hautausmaan suloisesta sotkusta tai Tarton rauniotalojen kellareista. Enk\u00e4 kuitenkaan suonut l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni, en ik\u00e4v\u00e4ni t\u00e4yttymyst\u00e4, en suruni loppua.<\/span><\/p>\n

      Seuraavan vuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n ilmestyi tapaamaan yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n. Kun me kuljimme kaksin kotiin ravintolasta Toomem\u00e4en kautta satakielet lauloivat meille aamun h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Min\u00e4 olin h\u00e4nen kainalossaan, kuten ennenkin.<\/span><\/p>\n

      Takana oli kaunis, tuskallinen, hirvitt\u00e4v\u00e4 ja ihana aika. Hitusen verran kyynisemm\u00e4ksi ja surullisemmaksi, ehk\u00e4 my\u00f6s viisaammaksi ja suvaitsevaisemmaksi tulin t\u00e4m\u00e4n kokemuksen j\u00e4lkeen. Ehk\u00e4 my\u00f6s l\u00e4hemm\u00e4ksi ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 rakkaus voi olla.<\/span><\/p>\n

      \n
      \n
      \n

      (10) Pekka Kallioniemen ajatuksia maantaikerhon esityksest\u00e4.<\/strong><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

      Emeritusprofessori\u00a0Jukka Kekkonen<\/strong> piti meille maanantaikerhossa\u00a026.1.2026<\/strong>\u00a0mielenkiintoisen ja ajankohtaisen esityksen \u201dTuhoutuuko oikeusvaltio\u201d.<\/strong> Esityksen j\u00e4lkeen oli mahdollisuus tehd\u00e4 vierailijallemme kysymyksi\u00e4. Taisimme tehd\u00e4 4 hyv\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4, joihin saimme hyv\u00e4t vastaukset. Kysyin el\u00e4kel\u00e4isten asemassa olevana el\u00e4kelakien uudistamiseen osallistumisesta. Kerroin, ett\u00e4 olemme j\u00e4rjest\u00e4neet opintopiirej\u00e4 aiheesta ja parhaillaankin on yksi opintopiiri menossa. Ongelmana on se, ett\u00e4 n\u00e4ihin keskusteluihin on osallistunut hyvin pieni joukko. P\u00e4\u00e4syyn\u00e4 on se, ett\u00e4 el\u00e4kel\u00e4iset eiv\u00e4t usko, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n\u00a0vaikutusmahdollisuuksia\u00a0omiin\u00a0asioihinsa. El\u00e4kel\u00e4isj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 ei ole otettu mukaan el\u00e4kelakeja valmisteleviin ty\u00f6ryhmiin.\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      Emeritusprofessori totesi, ett\u00e4\u00a0tarkoitukseni oli\u00a0k\u00e4sitell\u00e4\u00a0esityksess\u00e4ni\u00a0t\u00e4m\u00e4 asia.\u00a0Vapaan\u00a0kansalaistoiminnan tukeminen ja kannustaminen vaalien v\u00e4lisen\u00e4 aikana on oikeusvaltiossa demokratian toteutumisen perustana. Ihmisten on saatava vaikuttaa omien etujensa\u00a0puolustamiseen\u00a0heit\u00e4 koskevan\u00a0lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmistelussa.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>\n

      28.1.2026<\/span> Pekka Kallioniemi<\/span><\/p>\n

      \n
      \n
      \n

      \"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      T\u00e4ll\u00e4 sivustolla julkaisemme j\u00e4sentemme runoja ja kirjoituksia. (1)\u00a0 Raimo Pasasen runo (1.5.2026) Eik\u00f6s ole tosi […]<\/p>\n","protected":false},"author":115,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-168","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/168","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/115"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=168"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/168\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4933,"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/168\/revisions\/4933"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/yhdistykset.elakelaiset.fi\/espoo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=168"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}