Heidi kun opettaa jumppaa meille, ei siinä karata omille teille.
On vääntöä, kääntöä liikettä monta, meikäläiselle lähes mahdotonta.
Ja täytyy myös välillä ravistaa, että lihakset hiukan huilia saa.
Vähän niin kuin samppakaljassa, että alkaa oikein kuohuamaan.
On vaikea uskoa toisinaan, kun näyttää Heidi, et näinhän vaan!
Nämä liikkeen kaikki asiat ovat helppoja, kunhan osataan.
Näin maanantaisin me jumpataan ja juttukin lentää tosiaan.
Onhan Karilla hauskoja juttuja, eikä olla niistä moksiskaan.
Sehän homman parasta antia on, kun tosikkomeininki poissa on.
Eikä tarkoitus ole ollenkaan, että kilpakentille suunnataan.
Tehdään ihan omaksi iloksi, ettei kroppa kääntyisi vinoksi.
Täällä monenlaista ihmistä on, eikä kukaan uneksi pihvistä.
Vielä pari jumppaa jäljellä on ja yhteishenki saumaton.
Että sitten kun lomalle lähdetään ja lintujen laulua ällistellään.
Siispä hyvää kesää kaikille ja Heidille suuret kiitokset.
Sitten syksyllä taas me tavataan ja uusia liikkeitä opetellaan.
teksti Raimo Niininen
