Liekö rikki ilman kansi,
paikaltansa Pohjannaula,
sijoiltansa Sammon sangat.
Niin on ilmat ihmeelliset,
taivaan merkit tappuraiset.
Jo on kauhu kantimissa,
pannahinen paunetissa,
piru pyydyksen perässä.
Tulvaan hukkuu maailman rannat,
pölyksi käy vehmaat sannat.
Tulimeri hornan lailla
riehuu metsäisillä mailla.
Suuren meren suolamylly
kaadettaneen kumoon.
Maailman vallat langenneet
on rahanteon lumoon.
Pohja puhuu pimeyttä,
lounas loiskii loskaa.
Some syytää ilkeyttä,
tietoverkko moskaa.
Hangen kimmel kyyneleinä
jäähyväiset jättää.
Jäätikössä sortuu seinä,
joku tässä mättää.
Kummallista kerrassaan
on kansallinen uho,
kun luonnon ainut pelastus
lie ihmiskunnan tuho.
Nyt ei auta sanan mahti,
eikä runonlaulun tahti. Kas:
Hiilinielun laskenta
ei ole luovaa taidetta.
Mutt käyttövoima henkinen
ei tuota maailmaan saastetta
ja maailmankuva entinen
tuo mielikuviin haastetta.
kirjoittanut Kari Jokinen
