Suomalainen
kirj. Jorma Etto (Airi Vasken juttu)
Suomalainen on sellainen, joka vastaa, kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa, kun kysytään.
Sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen.
Metsä raikuu ja kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalinen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy. On kuin löylyssä ja ähkyy,
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan ei ole yksin ja se kaveri on suomalinen.
Eikä suomalista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään, paitsi kuolema ja poliisi.
Airi Vaskeen juttuja
Ousen vijuu
Joukko 40-kymppisiä naisystäviä keskusteli, missä tavata yhteisen lounaan merkeissä. Vihdoin päättivät tavata Ocean View ravintolassa, koska miestarjoilijoilla siellä oli tiukat housut ja upeat takamukset.
10 vuotta myöhemmin, 50-kymppisinä joukko taas keskusteli, missä tavata yhteisen lounaan merkeissä. Vihdoin päättivät Ocean View ravintolassa, koska siellä oli tosi hyvä ruoka ja fantastisia viinejä.
10 vuotta myöhemmin, 60-kymppisinä joukko taas keskusteli, missä tavata yhteisen lounaan merkeissä. Vihdoin päättivät tavata Ocean View ravintolassa, koska siellä sai syödä rauhassa ja sieltä oli upea näköala merelle päin.
10 vuotta myöhemmin, 70-kymppisinä joukko taas keskusteli, missä tavata yhteisen lounaan merkeissä. Vihdoin päättivät tavata Ocean View ravintolassa, koska se oli pyörätuoli ystävällinen ja siellä oli hissi.
10 vuotta myöhemmin, 80-kymppisinä joukko taas keskusteli, missä tavata yhteisen lounaan merkeissä. Vihdoin päättivät tavata Ocean View ravintolassa, koska eivät olleet käyneet siellä aikaisemmin.
Nostakaamme malja sille, että he muistavat olevansa vielä ystäviä!
Airi Vaskeen tarinoima juttu
Eräs englantilainen nainen, joka viettää kesälomaa etelä-Saksassa, kirjoitti kirjeen kansakoulun opettajalle pieneen Waldorfin kylään ja pyysi häntä hankkimaan hyvän asunnon.
Jälkeen päin hän muisti unohtaneensa kysyä, oliko asunnossa WC:tä, joten hän kirjoitti uuden kirjeen pyytäen lähempiä tietoja asiasta.
Opettaja, jonka englannin kielitaito oli hyvin heikko, ei ollut koskaan kuullut lyhennystä WC, joten hän kääntyi kylän papin puoleen. Pappi mietti, muttei ymmärtänyt lyhennyksen merkitystä. Kuultuaan englantilaisen neidin olevan yli 50-vuotias hän oletti, että tämä oli uskovainen ihminen, joka mielellään halusi kuulla, missä Wood Church ( wood chööds) eli puukirkko sijaitsee. Siispä opettaja kirjoitti seuraavanlaisen vastauksen englantilaiselle naiselle.
Arvoisa neiti!
Kysymänne WC sijaitsee noin 10 km:n päässä talosta, jossa tulette asumaan. Se sijaitsee havumetsässä ja pidetään auki joka tiistai ja perjantai. Tämä ehkä vaikuttaa Teistä sopimattomalta, jos olette suunnitelleet vakituisia päivittäisiä käyntejä, mutta iloitsette varmasti kuullessanne, että monet ottavat eväskorin mukaansa ja viettävät siellä koko päivän nauttiakseen kauniista näköalasta. Erikoisesti kesällä sinne tulee paljon ihmisiä, että neuvoisin Teitä tulemaan hyvissä ajoin. Tilaa riittää kuitenkin kaikille, sillä siellä on 80 istumapaikkaa, mutta jos myöhästytte, voitte varmaan löytää seisomapaikan. Kello soi 10 minuuttia ennen kuin WC aukaistaan ja neuvoisin Teitä menemään perjantaisin- silloin siellä on urkusäestys. Akustiikka on hyvä: pienikin ääni kuuluu.
Olisi suuri kunnia minulle, jos saisin varata Teille parhaan paikan.
Aina palveluksessanne…….
PS. Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä siellä kahteen viikkoon ja se on tuottanut meille suurta kipua.
Elettyä elämää!
Kirj.Kaarina Lepistö
Oletko lehmänlämmintä maitoa juonut?
Oletko sammakon taskussa kotiin tuonut?
Oletko öitäsi viettänyt mummolassa?
Oletko riu`ulla istunut asioimassa?
Onko variksensaappaat sinulle tutut,
siskonpetit ja paikatut nutut?
Käpylehmien tikkuiset jalat,
seinän reunojen rapeat palat?
Muistatko pitkät lämpimät kesät,
räystään alla pääskysen pesät?
Lähditkö lapsena töihin mukaan?
Niin- silloin sitä ei kieltänyt kukaan.
Muistatko kyläseppien nokiset pajat,
peitetyt ikkunat, sota-ajat?
Navetan päädyssä kanin häkin,
pihakaivossa asuvan näkin.
Oudolta tuntui, kun setelit katkes,
sillä kai valtion rahapula ratkes.
Näitä nyt miettii vaari ja muori,
jos sinä et muista niin olet liian nuori.
Hyvän päivän aamu
kirj. Anna-Maija Paakkola
Aikaisin hiljaiseen aamuun herään
lehden, aamupalan pöydälleni kerään.
Mietin, miten päivästäni tulisi hyvä
löytyisi muutama kultajyvä.
Voisinko ystäville iloa tuoda,
vieraallekin vienon hymyn suoda.
Joku uskoa, tukea minulta saisi,
enkä vain vierellä ruikuttaisi.
En kai päästä ilkeyden kieltä,
pahoittaisi kenties monen mieltä?
Ottaisinko ikävät asiat tyynesti käteen,
-eihän niistä pääse käpälämäkeen.
Arkiset askareet, työn ilolla hoidan,
unohtuneen asian puhelimella soitan.
Muistanko tehdä pienen ulkoiluretken,
kuunnella tuulen huminaa hetken.
Ilta näyttää, mikä on saldo.
Nukahdanko rauhaisaan uneen,
enkä harmissani pyöri, valvo.
Ystäville- voimaksi matkalle
Se mitä olet vuosikausia rakentanut,
voi tuhoutua yhdessä yössä.
Rakenna siitä huolimatta.
Tänään tekemääsi hyvää ei ehkä
huomenna muisteta.
Tee siitä huolimatta.
Rehellisyys ja vilpittömyys saavat
sinut hyökkäyksille alttiiksi.
Ole siitä huolimatta rehellinen.
Avun tarpeessa olevat ihmiset voivat olla
hämmentyneitä ja onnettomia ja voivat
hyökätä sinua vastaan, kun yrität auttaa.
Auta heitä siitä huolimatta.
Ihmiset voivat olla arvostelukyvyttömiä,
epäluuloisia ja itsekkäitä.
Yritä siitä huolimatta rakastaa heitä
Jos menestyt, voit saada vilpillisiä
ystäviä ja todellisia vihamiehiä.
Menesty siitä huolimatta.
Hymy
Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa
mutta ei tee antajaakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken mutta joskus sen muisto
säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen,
että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä.
Eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.
Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään
ja on ystävyyden tunnus.
Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille,
auringonpaisteen murheellisille
ja on luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä,
lainata tai varastaa.
Sillä toisinaan, sillä ei ole mitään arvoa
kenellekään kuin pois annettuna.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä
hymyilläkseen. Hymyile sinä heille,
sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse,
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.
Eläkeikä
Kirj.Markus Kajo
Minä odotan innolla eläkeikää. En muussa mielessä mutta siinä mielessä, että silloin pääsen tappelemaan.
Minä nimittäin inhosin pannulappujen virkkaamista jo kouluaikana.
Ja kun tulee eläkeikään, niin ne todennäköisesti yrittävät
survoa linja-autoon ja viedä jonnekin terapiaan virkkaamaan pannulappuja tai tekemään kävyistä tonttuja tai pelaamaan polttopalloa yhdessä muiden vastahankaisten pirujen kanssa.
Mutta minähän en vapaaehtoisesti lähde.
Silloin kun olisi aikaa lueskella ja olla vain ja katsella ikkunasta;
oikein nousta puoli seitsemältä varta vasten vahtimaan,
miten nuori polvi painaa tuiskun ja hyyhmän keskellä töihin.
Niin silloinkaan ei saisi sitä tehdä, vaan pitäisi vanhana nöyrtyä
ja ruveta sosiaaliseksi ja tanssia tiputanssia terapiassa tai kiskoa
päälleen sukkahousut ja balettihame ja mennä leikkitädin opastuksella
selkä kyyryssä joutsenlampea muiden vanhusten paukuttaessa kämmeniään vastakkain sen leikkitädin iljettävän tamburiinin säestyksellä.
Ja itsekin joutuisi vuorollaan räikyttämään sitä tamburiinia
ja tanssimaan kuin Salome,
vaikka olisi vanha ja se näyttäisi irvokkaalta.
Ja metronomia, kuukausipalkkainen leikittäjä käyttäisi myös
ja olisi tekopirteä kaikille.
Minä kyllä puren,
jos yrittävätkin tulla motivoimaan ja aktivoimaan
ja syöttämään terveysleseitä
ja kysymään, että tulikos meiltä tänään kakka!
Vertailua
entisajan ja nykyisen
eläkeläisen kesken
Kirj. Elvi Hyrkky
Sinä nykyinen eläkeläinen
sinä reipas ja iloinen,
joka toisten keralla toimit.
Olet pirteä ihminen.
Ehkä raadantaa ja työtä
on ollut myös elämä sun.
Mutta osasi oli saada
vanhuuden turvatun.
Oli toisin edeltäjäsi
ennen aikojaan vanhenneen,
joka huutokaupalla myytiin
jo lapsena kurjuuteen.
Ken halvemmalla otti,
hän kotiin lapsosen sai.
Ei kuullut hyvää sanaa,
tylyjä, kylmiä vain.
Siinä toisten joukossa pyöri,
oli kolhut osana sen.
Mutta karsastui siinä luonto
ja varttui lapsonen.
Kun kasvoi ja jaksoi raataa,
niin ihmisen arvon sai
ja huutolaisen nimen
nyt harvemmin kuuli kai.
Tuli sairaus raadannan myötä,
tuli vanhuus turvaton.
Nyt ruotivaivaisena kulki
talosta talohon.
Tai joutui mieron teitä
kerjäten kulkemaan.
Sai tuntea ankarat talvet
kehnoissa vaatteissaan.
Puukupilla taloissa ruokaa toivat
kera leivän palasen
ja muuripenkille oikas
hevosloimen sai peitokseen.
Tuli pitäjään vaivaisten talo,
sinne kerjääjät korjattiin.
Mutta sinne menoa kovin
hävettiin ja peljättiin.
Siellä vanhus nukkui poies,
sai levon ja rauhan sen,
jota ehkä usein toivoi
alla tuskien vaivan.
Ei kukkia kummulle tuotu,
ei ollut saattajaa.
Oli kuitenkin osa parhain,
kun peitti lempeä maa.