Huhtikuun hulinaa!
Nyt se sitten alkaa, nimittäin viimeinen kiri kohti alue- ja kuntavaaleja. Täällä Nokialla on monenlaista tapahtumaa turuilla ja toreilla. Käykääpä tapaamassa ehdokkaita ja juttelemassa heidän kanssaan. Jokaiselle varmasti löytyy sopiva ehdokas, jota äänestää. Minun numeroni on siis 162, olen kuntavaaliehdokas. Ennakko äänestyspäivät ovat 2-8.4.2025.
13.4 on virallinen äänestyspäivä ja 14.4 tulee tulokset.
Meillä yhdistyksessä on myös tarjolla monenlaista ohjelmaa jäsenkerhoissa. Hieman tuo Kerholan edessä oleva katutyö remontti häiritsee mutta yhdistyksen hallitus päätti nyt, että siellä kuitenkin jäsenkerhot pidetään, vaikka harkitsimme myös siirtymistä Hiomosaliin kirjastolle. Kahvila yrittäjäkin saatiin Kerholalle mutta päätimme nyt kevätkauden kahvit ja pullat tilata yhä Miia Niemiseltä Katajan leipomolta.
Siitä on pitkä aika, milloin maaliskuussa on ollut tämmöinen tilanne, että katuhiekoitus poistetaan jo maaliskuussa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Köh köh köhityttää ja silmiä kirvelee pöly. Samoin pujo, koivu, paju, pähkinäpensaat yms. siitepölyt oi voi! Mutta en valita koska myös aurinko pilkistelee ja lämmittää ulkoiluilmaa. Lenkille on ihana lähteä.
Kyllä nuo hallituksen leikkaukset pistää vihaksi. Eikö mikään riitä? Kaikista heikompi osaisiin ne iskee.
Vanhukset, vammaiset, sijoitus- ja huostanotetut lapset, nuorten ammattikoulutus tuet, jne. Suomesta on sanottu, että täällä on hyvät sosiaalipalvelut ja vähäosaista pidetään hyvää huolta. Kauaa nämä argumentit eivät enää pidä paikkaansa. Eriarvoisuus lisääntyy ja samalla myös vaikeudet kotona, koulussa ja kaduilla. Nuoriso hermostuu, kun eivät pääse töihin eikä koulutuksiin. Kaikki tämä purkautuu turhautumisena ja valitettavasti myös eri väkivallan tekoina. Yhteiskunnan rakenteet natisevat muutoksien kourissa. Miettikää, miten koko kansan ikärakenne muuttuu kymmenen vuoden sisään. Eläkeläisten määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti.
Me olemme kyllä eläkkeemme maksaneet ja ansainneet, mutta ei nykyiset työssä käyvät nuoremmat ikäluokat sitä ymmärrä eivätkä näe samoin kuin me.
Ikäihmisten terveys on paljon parempi kuin vielä 1950-luvulla. Useampi ikäihminen kykenee harrastamaan liikuntaa, matkustelemaan, käymään yhdistysten retkillä. Elin ikä on korkeampi kuin ennen. Totuus kuitenkin on, että me kuitenkin vanhenemme ja tulemme tarvitsemaan terveys- ja sosiaalipalveluita. Tulemme tarvitsemaan asumisyksiköitä, joissa apu on lähellä ja asunnot turvallisia. Haluamme elää hyvää elämää ja arkea mahdollisimman pitkälle. Tarvitsemme sosiaalista kanssa käymistä. Päivätoiminta on myös ikäihmisille yhtä tärkeää kuin lapsille ja nuorille. Haluamme myös istua puistoissa kaikessa rauhassa ja nauttia luonnon läheisyydestä sekä mielellään vielä saada vierelle oman ystävän, jonka kanssa jutella ja muistella menneitä.
Useimmat meistä haluaa asua omassa kotonaan mahdollisimman pitkään.
Olemme ansainneet hyvän vanhenemisen. Eikö vain?
Ei silti periksi anneta ja hymyillään kun tavataan!
Puheenjohtajanne Ritva