Tapahtui Nokialla
Kirj. Salli Haataja
Asuivat Kattilassa 20-luvulla siinä alkupuolella Martti ja Alli Ketonen. Alli oli kotiäitinä ja Martti kävi töissä ”yhtiöllä”. Alli hoiteli kahta pientä tyttöä ja oli hyvä ja tarkka talousihminen. Sitten mies rupesi sairasteleen, totesi lääkäri, että on sydänläppävika, ei mahda mitään. Mies ei ollut vielä kolmenkaan kymmenen, kun eräänä talvisena yönä elämänlanka katkesi.
Tunsi siinä varmaan nainen avuttomuutensa. Oli kaksi pientä lasta, eikä tietokaan työpaikasta. Ensin piti kuitenkin hoitaa hautausasiat ja pyytää naapurin tätiä lapsia hoitaan. Täti hoiti tyttöjä, että pääsi työpaikkaa etsimään, ei se ollut silloinkaan helposti löydettävissä. ” Yksinhuoltaja” sanotaan nykyään mutta silloin se oli enemmän kuin sataprosenttisesti, ei ollut lapsilisiä eikä niin minkäänlaista avustusta. Alli onnistui pääsemään kummitehtaalle ns. vuoripöytään mutta siinäkin oli ensimmäinen viikko oltava ilman palkkaa, niin kuin jalkinetyössäkin. Terveyttä riitti kuitenkin ja Alli otti työttömän siskonsa lapsia hoitaan. Siihen maailman aikaan oli tapana ottaa ”kortteeriplikkojakin”, sai sillaikin kevennettyä vuokraansa, nykyään sanotaan ”alivuokralainen”.
Työmatkalla Alli sanoi noin vaan, että olen aatellu, että ”minä otan jonkun asumaan meille, tule sinä Salli”. No siinä ei kauvan kulunut, kun minun nyyttini oli Ketosella. Aika kului ja vuodet vaihtui, alkoi ja päättyi kummitehtaan lakkokin ja ”kortteeriplikkakin” muutteli ja vihdoin sai vuokrattua hellahuoneen. Tuli se musta 30-luku. Kerran päivänä muutamana sanottiin, että Alli on saanut lopputilin, se tuli ilman ennakkovaroituksia. Syytä ei tiedetty, kunnei häntä oltu työstäkään edes ”haukuttu”. Sitten tiedettiin, että sille on tullu semmonen kommunistilehti. Kävin Allilla ja kuulin, että Aino, hänen ”kaksoissisarensa” oli Helsingissä kuollut ja sisaren sulhanen oli Ainon lehden kääntänyt Allin nimelle ja osoitteelle. Lehti oli Tiedonantaja, joka oli niin vihattu. Aika oli vainon ja vihan aikaa.
Mikä oli syy, tarvittiinko hyvää työtekijää, vai kolkuttiko jonkun tuntoa? En tiedä, mutta kolmantena päivänä tuli työnjohtaja Salonen entisen kortteeriplikan puheille ja sano, että se Alli ehkä vois päästä takaisin, kun olis joku, joka todistais, ettei hän ole sitä lehteä itse tilannut. Kuiskuttelin työkavereillekin mitä mulle sanottiin ja hän kuiskas mulle, että ”älä sinä vaan mene häntä puolusteleen, joudut vielä ittekin pois”. Menin minä kuitenkin sanoon Allille ja tehtiin trehvit ja menin Anteron, vuorineuvoksen konttuuriin. Siellä seiso sitten asianomainen ja todistaja. Kyllä se Antero tuomarin ääntä tavoitteli ja vaati ja Alli lupasi, että hän kieltää, että sitä lehteä ei saa hänelle lähettää.
Tiedonantajalle oli aina painokanteita ja välillä lakkautettiin ja lakkautettiin vallan, mutta sehän onkin eri juttu. Seuraavana aamuna Alli tuli töihin ja jatkettiin entiseen tapaan.
Siihen maailman aikaan piti työnantaja ja työnjohtajat oikeutenaan puuttua työntekijöiden yksityiselämäänkin.
Se Salmisen sauna
Kirj. Salli Haataja
Joskus 20-luvun alkupuolella oli koskenmäkeläisille, varmaan hyvä ja perin tarpeellinen kun Taavetti Salmiselle rakennettiin semmonen sauna, jossa sai kaikki käydä, maksua vastaan, tietysti. Olihan kummitehtaan sauna siinä vähän ylömpänä kosken rannassa ja paperitehtaan, vähän alempana, siinä sillan pielessä.
Niissä oli tehtaalaisilla mahdollisuus käydä, mutta maksaa niihinkin tartti. Mutta Salmisen sauna oli niin likellä ja sinne pääsi kaikki. Talvella oli tehtaalaistenkin sinne mukava piipahtaa, ei tarvinnu toiselle pualen lähtee, jos ei huvittanu.
Siihen aikaan rakennettiin Koskenmäkeen uusia asuntoja. Jos pystyin kyhäileen mökin asuaksensa, niin eipä kaikilla riittänyt varaa saunan tekoon, kiitti kun sai jonkun kopperon puusuojaks ja puuseeks.
Ei kai hyvää kaivooakan saanu joka pihaan, jos pihasta löytyi kaivonpaikka niin rahaa ja voimia kaivon tekeminen vaati, sen aikuisilla välineillä.
Mutta Salmisen saunan nurkalla oli hyvä kaivo, pruukasivat sanoo ettei ” Taaven kaivosta vesi lopu”.
Nokialaisilla oli useammalla joku merkkinimi ja Salmistakin sanottiin ennen Kauna-Salminen mutta sitten ruvettiinkin sanoon Sauna-Salminen ja tiätysti Sauna-Salmiska. Molemmat saivatkin häärätä ahkerasti, että oli saunassa vettä ja löylyjä lauvantaisin.
Siihen maailman aikaan oltiin lauvantainakin työssä kahteen asti iltapäivällä, sen jälkeen vasta saunaväkee oli odotettavissa. Kun heti meni, vältti tungoksen, jota joskus tuppas tuleen. Joku, vaikka oli omakin sauna, kävi sen vuoks, että säästi omia puita varsinkin talvella. Nuoret kävivät, joilla oli kiire omiin rientoihinsa.
Saunassa oli valtava kiuas ja ainakin 200 litran pata jos ei isompikin. Taave pumppas, vesi tuli jotakin rööriä myöden punttuun, siitä ajettiin pataan ja valkee roihusi alla. Käytettyä vihtaa sai ottaa, niitä oli vetessä matalassa puntussa mutta joka halus uuden Salmiskalta sai ostaa ja pyyhkeenkin sai, jos halus. Omatekosta kaljaa kans oli saatavana. Pieni koju oli pukuhuoneen nurkassa, josta käsin Salmiska hoiteli palvelukset. Sivumennen voi sanoo asiakkaalle ” heitäs plikka muutama puu sinne paran alle, että vesi kuumana pyssyy”.
Lähipaikoilla oli isoja, saunattomia taloja, joissa oli paljo vuokralaisia. Oli Kura-Korpela, Topparin talo, joku sano Lintemannin talo, paperitehtaan vuokratalo, Vännin talo, Limperin talo ja Korven Matin talot ja niissä pikkuasunnoissa oli kortteeriplikkoja tai poikia, toisissa molempiakin, että kyllä saunaväkee piisas. Kun Salmisella itelläkin oli 2 talloo ja sen saunarakennuksen toisessa päässäkin oli vuokrahuone ja pihassa Sulliinin muarin pirtti ja kaikissa asukkaita runsaasti.
Vaikka kävi sekasin miästä ja naista, poikaa ja plikkaa, ei siinä juur vahrattu kenenkään muotoja eikä linjoja. Oltiin vaan sitä rasvanahkasta väkkee. Kenellä ei ollu lapsia mukana eikä muuta kiirutta, viivähti siinä pukuhuoneen penkillä ja puhuttiin, mitä viikon aikana oli sattunu ja tapahtunu. Säännöllisesti siihen tulivat ” Sunnin vanhatpiiatkin ” kassinsa kanssa ja vihrat mukana.
Kävihän siinä lähipaikoilta yks herrasmieskin, rupes väitteleen parin muijan kanssa kerran, että saa paremmin, kun naiset, tarkoitti seuraa, johon muijat rupes venkoileen, että eikös siinä sillo molemmat saa. Herrasmies kyllästyi semmoseen puheeseen ja sano ”anteeks, minun oli tarkoitus puhua siitä asiasta vähän ihanteellisemmalta katsantokannalta”.
Koskenmäessä ei juuri ollut lihavia ihmisiä, kyllä väki tunnettiin mutta kerran menin saunaan, sillai aikonansa ettei ollut tunkua. Joku lihava ihminen löylytteli siä hämärässä parvessa, jota en tuntenut. Hän jäi sinne, vaikka olin jo pessyt ja menin ja kysäsin Salmiskalta vaivihkaa, että onko se mies vai nainen, joka tua saunassa on. Salmiska vilkas mua ja sano ” ookkos sinä plikka perkule hullu, sehän on puuseppä Aalto”.
Kummitehtaalle otettiin lisää väkee, erittäinkin nuoria ja Nokialla aloitettiin ne koskityöt, sinne tuli miehiä ympäri Suamee.
Kerran kahden miehen housut oli sekaantuneet. Kumpikin oli vetänyt päällys-ja alushousut nipussa pois ja käärinyt. Ne kääröt olivat sekaantuneet, toinen oli vetänyt jo jalkaansa toisen housut ja siinäpä tuli kiivas sananvaihto ” sulla on mun housuni”, ei oo ku omani, no katto ny, riisu ne pois, no katto ny katto itte. No riisuttava ne oli ja siinä viä kinasteltiin ja väännettiin, että alushousun takamuskin tuli näkyviin, niin kolmas sano, että ”leimastakos tunsit”.
Juuselan Saimalla oli hyvä löylypää, hän vihto omansa ja Virtasen ja Mäkelän nuorimmaisia, kun yhden anto alas, niin uusi annettiin kylvötettäväks. Siellä Saima piti polviensa päällä ja läpsytteli vihdalla ja sitte hyvällä äänellä sano, että ”käännetään ny se toinenkin puali, minä vihdon vähä sitä sun rusinaaikin”.
Kerran yhtenä keväänä kaksi miestä olivat hieman maistaneet ja löyly ja vihta tehneet paikat vetreiksi ja tunsivat itsensä priskiks, rupesivat kehhuun voimiaan että ”kattos noita lihaksia”. Päättivät näyttää kykyjään, mitä temppuja pystyvät tekemäänkin. Nuorempi näytti ensin, kuinka monta kertaa hän pystyy nostaan rintansa lattiasta. Toinen ei ollut huonompi, jos ei paljon parempikan, hyviä tekijöitä kumpikin, ympäri pukuhuonetta oli näkijöitä. Ainoastaan saunan oven kohdalla oli semmoinen tila, jossa voi seisoo käsillään, kantapäät kattoa kohren. Varotettiin, ettei kukaan saa saunasta tulla, niin kauvan, kun sanotaan. No nuorempi suoritti näytöksen ensin, joka tykkäs sai alastomuutta ihailla.
Mieskatsojat antovat tunnustusta, että ”kylläs oot aika poika”. No sehän anto intoo näyttää toisellekin taitonsa ja kova kuntonsa. Yleisö ympäri pukuhuonetta seuras näytöstä jännityksellä ja Salmiskakin kopistansa. Reipas heitto jalat ylös, kantapäät ovat vasten ja käsien varassa seisomista, joku katto kellosta, kestikö yhtä kauan kuin edellinen. Sillä miehellä oli ”se”, taikka sanotaan ny vaikka ”ne” yllättävän pitkissä vihnikkeissä ja siinä äkkinäisessä liikkeessä se kiapsahti vattaan niin, että semmonen piäni läpsäys kuulu.
Salmiska , joka ei juuri hymyilly edes, oli aina kärsivä ja kyllästyny ilme kasvoilla mutta sitä näytöstä hänkin nauro, ihan ääneen, hantuuki, läville kulunut oli käsissä, johon pyhkis, kun vesi silmistä ja nenästä ja hiki virtas pitkin naamaa. Se Salmiskan nauru, joka tuli sydämen pohjasta, nauratti ainakin mua, enemmän, kun se näytös. Kyllä kannatti maksaa saunaraha, sai ittensä puhtaaks ja ilmaisia näytöksiäkin. En koskaan kuullu , että kukaan koskaan olisi sieltä saanut mitään taudin tarttumuksia, vaikka väki oli niin sekalaista, mutta eikä ollu mitään siveetöntä joukkoo. elettiin ahtaissa ja köyhissä oloissa, se sauna oli monelle ainoa paikka, missä sai hygieniansa hoidettua.
Mutta sitten kerran, myöhällä syksy-yönä, naapuri heräs ja toiset herätettiin. että Salmisen sauna palaa ja palohan se, vaikka palokunta teki parhaansa.
Se oli menetys monelle, siellä oli saanut monet makoisat löylyt, oli ollut tunnelmaa, kun puhtaana sieltä oli saanut lähteä, niin monet kerrat.