Tarinoita

26.10.2023

Tervehdys ystävät.

Syksyä elellään ja melkein talveakin. Lämpimän kesän jälkeen tuntuu kalsealta nämä pakkassäät, kun pakkasta on ollut jo liki viikon verran päivälläkin jopa kipakoita pakkasia. Ollaan päästy normaaliin päiväjärjestykseen, kun kokoonnumme taas parin viikon välein, aktiivisimmat toki useammin harrastuksiensa mukaan. Jäseniämme on poistunut ajasta ikuisuuteen lyhyen ajan sisällä monta. Se on muistutus, että olemme täällä vain käymässä. Ahtisaari ja Aira Samulin ovat myös kuolleet. Molemmat ovat tehneet alallaan merkittävän elämäntyön. Ei niitä Nobelin palkintoja tule kuin hyvin harvoille. Rauha muistolle.

Me, jotka taaperramme, teimme neljän päivän retken Kuopion Rauhalahden kylpylään. Reissu onnistui kaikin puolin, vaikka ilma olisi voinut suosia paremmin, Mutta linja-auto kuskasi Ikeaan portinpieleen ja lähtiessä odotti oven edessä. Seuraavana päivänä vei meidät kauppahallin eteen ja tutustuimme kaupunkiin jokainen mieltymyksensä mukaan. Useampi lähti kalakukon kera hotellille. Puijon tornista ihailimme maisemia. Iltaisin oli karaokea ja tanssia, joten jokaiselle oli ohjelmaa. Hyvin oli ”teräsrouva” Marianne organisoinut retken, kaikki hoitui mallikkaasti. Meidän oli helppo astua valmiiseen pöytään, kun hän oli kaiken järjestänyt. Kiitokset hänelle meidän kaikkien puolesta kuin myös Tanelle ja Jormalle apumiehinä olosta. Eikä sovi unohta Orvokin ja Eskon järjestämää leikkimielistä kilpailua, johon ujoimmatkin osallistuivat. On tosi mahtavaa, että on ihmisiä, jotka osaavat ja viitsivät järkätä mukavia tapahtumia. Linja-autoyrittäjälle myös kiitos erinomaisesta palvelusta. Olen ollut joskus ennemmin retkillä, joissa on pitänyt odotella ja etsiä matkalaisia, milloin mistäkin. Meidän porukat ovat aina olleet sovittuna aikana paikalla. Ketään ei ole tarvinnut odotella eikä etsiä. HYVÄ MEIDÄN JENGI! Nyt ei muuta kuin talviryntteet esille ja kohti talvea. Kahden ja puolen kuukauden päästä päivän valo alkaa taas lisääntymään.

Mukavia syyspäiviä! tv. Irma

KEVÄTKESÄN TERVEHDYS

Tulihan se kesä tänäkin vuonna, vaikka lunta oli vielä vappuna
paljon, mutta nopeasti se suli. Itselläni tuo ”kulkutauti” loppui
yht´äkkiä, kun kaaduin jäätikölleja kiviportaalle sillä seurauksella,
että olkavarren luu halkesi kyynärvarteen ja ylhäältäkin katkesi
poikkiluu. Nyt on käsi kantositeessä, ja kirjoittaminen on vielä
”huteraa”. Sitten kaaduin sisällä, ja siitä seurasi lantion seudun
luun rikkoutuminen, joten toipumista riittää koko kesäksi.
Se siitä sairauskertomuksesta. Porinakerhossa syksyllä kerron
tarkemmin, vaikka ette haluaisikaan. Nyt kuitenkin jäädään
kesätauolle melkein kaikista tapahtumista. Kuitenkin jotakin
on tiedossa, ettei ihan vieraannuta toisistamme. Odotellaan,
että Orpo saisi muodostettua uuden hallituksen, vaikka nihkeältänäyttää. Mielenkiinnolla seurataan. Toivotaan suotuisaa
marjastuskesää ja muutenkin satoisaa kasvukautta, että
minunkin kolmekymmentä siemenperunaa kasvaisivat kunnolla.
Sitä odotellen ”OIKEIN HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!”
Terv. Irma
P.S. Eilalle ja Maijalle kiitokset potilaskäynnistä ja tuliaisista!
Kovasti virkistivät.

SYKSYN MIETTEITÄ 2021

Syksy saapuu, ei auta mikään, kesän vehreys katoaa.
Sää kylmenee niin ikään, kalsarit jalkavotaaan jo vetää saa.
Vähissä olleet on yhteiset hetket, viimeksi peruttiin Luoston retket.
Kevätkesän päivä Jäälinmajan rannalla,
makkarat paistettiin ja kahviteltiin.
Pitkästä aikaa oli väki liikekannalla,
juttua piisas ja rupateltiin.
Sää suosi, oli kesäinen kuosi.
Suomussalmelle teatteriretki oli kaikin puolin onnistunut hetki.
Schroderukset olivat panneet parastaan jälleen,
tarjosivat viihtyisän tuokion tälleen.
Maskit naamalla vaellettiin ja naaman kurtut piilotettiin.
Nuorilla nyt Korona leviää, heillä kun elämän pitää olla keviää.
Rokotteista he viis veisaa, ruotuun heitä ei kukaan saa.
No, Afganissa hätä on suunnaton,
Taleban kun määrää taas ihmiskohtalon.
Onneksi ei hätää meillä niin kuin afgaanipoloisilla heillä.
Toivotaan, että elämä normalisoituu ja asiat niin kuin
ennenkin hoituu.
Terv. Irma
———————————————-

KEVÄTTERVEISET 2021

Sattuipa meille sellainen hetki,
että saatettiin tehdä kevätretki.
Kuopio-Varkaus suunta oli meillä,
hyvät ja sulat oli kelit maanteillä.
Matero meidät mukaansa keräs
ja jokainen talviunesta heräs.
Matka sujui leppoisasti
vaikka puhetta vähän haittasi maski.
Oli pitkästä aikaa mukava tavata,
vaikka Koronan vuoksi ei voitu halata.
Vesileppis oli tosi hyvä paikka,
kysyppä keneltä tahansa vaikka.
Ohjelmaa oli monta sorttia saatu,
ja kaikissa niissä moitteeton laatu.
Ohjaajat olivat lupsakkaa sorttia,
kellekkään ei tullut esteeksi porttia.
Itse kullekin mielensä mukaan,
pois ei joukosta jäänyt kukaan.
Leikkimielellä kisailtiin,
samoin myös visailtiin.
Ruoka oli maukasta, nälkä poistui
varsinkin kun kolmesti päivässä ateriointi toistui.
Kauniit ilmat meitä helli,
aurinko täysillä taivaalla kelli.
Kuitenkin mukava oli kotiin tulla
kaikilla teillä kuin myös mulla.

Irma

—————————————

Tervehdys !

Myöhäissyksyn tervehdys täältä Kumpukujalta. Talvi kurkottelee
jo uhkaavasti. Pimeää on, mutta siihenhän on totuttu, ja kun muistaa,
että parin kuukauden päästä ollaan jatkuvan päivän puolella, ei valittamista.
Retkiä ja tapahtumia on ollut nyt, kun Korona vähän hellitti. Kevään
retkellä en ollut mukana, mutta tyytyväisiä kaikki olivat retkeen.
Sitten Koitelipäivä kevätkesällä oli onnistunut niin kuin aina.
Upeissa maisemissa makkarat paistui ja pullakahvit juotiin. Pientä
ohjelmaakin oli. Vähän myöhemmin kokoonnuttiin Jäälinmajalla
ja taas oli porukkaa koolla mukavasti. Makkarat paistettiin ja lopuksi
munkkikahvit juotiin. Saatiin vaihtaa kuulumisia ja tarinoida.
Ilma oli mitä mahtavin. Sitten kesemmällä tehtiin kesäteatteri-
matka Kalle Päätalon maisemiin. Saijan lomakartanon ruokailu kruunasi
päivän. Se oli sellaista mukavaa yhdessäoloa. Nyt viimeksi olimme
Härmän kylpylässä. Sielläkin Sinikka ja Raimo olivat järjestäneet
ohjelmaa, jokaiselle jotakin. Kiitokset vielä heille. Neljä päivää kului
hupaisasti. Nyt ollaan palattu normaaliin käytäntöön, parin viikon
välein porinakerho, kerran kuussa pidettävään muistikerhoon
pitää muistaa mennä. Maanantaisin on ompelupiiri, jossa tehdään
mitä ”hoksataan”. Tiistaisin kokoontuu lauluryhmä (”Kööri”), johon
pitää saada uusia laulajia, kun rivit ovat harvenneet. On ollut
vähän taantumaa tässä menossa. Uusia jäseniä hankkimaan
nyt kaikki, jotta toiminta jatkuisi entisellään ja jopa vähän
parempanakin. Nyt kun minulla on tuo ”kulkutauti”, niin on
lähdettävä kävelemään. Siinä kävellessä parantelen maailmaa,
vaikka ei tuo tunnu paranevan, mutta toivossa on hyvä elää.
Oikein leppoisia myöhäissyksyn aikoja teille kaikille! Nähdään
muistikerhossa.