Elokuviin Rytikarin Työväentalolle, kirjoittaja on lapsena yli 60 vuotta sitten käynyt tökärillä elokuvissa, nuo lapsuusajat palasivat mieleen. Kyllä elokuvan näyttötekniikka on mennyt eteenpäin noista ajoista. Nyt tarvittiin tietokone ja hyvät äänentoistolaitteet ja kaikki pelasi hyvin, kun äänenvoimakkuutta hieman lisättiin.
”Päivät kuin unta” kertoi neljän miehen elinikäisestä ystävyydestä: lapsuus, nuoruus ja vanhuus. Kuvaus keskittyi kesän -74 tapahtumiin ja niiden seurauksiin. Kultaakin kalliimpi ystävyys ja uusi yhteinen salaisuus sitoi porukan iäksi ja he päättivät kääntää kesän tapahtumat hyväkseen ja pitää salaisuuden.
Ennen elokuvaa emännät tarjosivat katsojille marjapiirakkaa/voileipää kahvin kera. Pidimme puoliajalla pienen jaloittelu-/ mehutauon.
Nämä hieman erilaiset tapahtumat tuovat eloa normaaliin kerhopäivään ja mitähän seuraavaksi ohjelmassa??
